Pokun tarina

22.11.2010

Poku nokkaunilla.
Poku nokkaunilla.
Luulajan keskusta.
Luulajan keskusta.
Luulajan komea joulukuusi.
Luulajan komea joulukuusi.

Tässä tarinaa siitä, kun Poku lähti Ruotsiin shoppailureissulle ja samalla vaihtoi kotia...

Niin, meillä oli yhdistyksellä kaksi veikeää keppihevosta, Poku ja Sirkeäsilmä. Muutama päivä sitten Poku pyysi kauniisti, että eikö voisi lähteä mukaan Ruotsiin suunnatulle shoppailuretkelle.  Perusteluksi Poku esitti, että kun ei ole koskaan päässyt käymään ulkomailla. Eihän sitä hennonnut kieltäytyä, kyllähän Pokun pitäisi päästä maailmaa katsomaan!

Aamulla oli aikainen herätys. Kyllähän Poku vähän hieroskeli silmiään mutta aamukaurojen jälkeen oli hepassa jälleen virtaa ja innolla lähdettiin bussimatkalle kohti vierasta ja tuntematonta. Bussissa Poku herrasmiesmäisesti esittäytyi kanssamatkustajilleen ja kertoili tulevasta Poku-kurssista ja muista jouluisista tapahtumista.

Matkan aikana Poku sai hyvän tarjouksen: Paljon rakkautta, hoivaa ja hyvää ruokaa uudessa kodissa. Vähän alta kulmain Poku minua katseli, kuin lupaa kysyen. Eihän se päätös ollut helppo, luopua nyt kaikille tärkeästä Pokusta. Mutta lopulta päätös syntyi: Poku ansaitsi hyvän ja kunnollisen kodin, jossa Poku saa paljon liikuntaa ja tuo samalla hyvää mieltä uudelle pienelle omistajalleen.

Päivän edetessä saavuimme Luulajaan ja siellä kiertelimme eri kaupoissa. Nyt Poku ei saanut lupaa lähteä matkaan vaan joutui odottamaan naisia linja-autossa. Ja kyllähän sitä tavaraa tuli naisten mukana kassitolkulla. Eihän se ole mikään yllätys, kun naisista on kyse...

Luulajasta lähdimme palaamaan taas lähemmäs Suomen rajaa ja pysähdyimme Haaparannassa Nettoon ja Ikeaan.  Ja niin linja-auton ruuma täyttyi ja täyttyi...viimeisiä tyynyjä mahdettiin laittaa matkatavarahyllyihin. Ja kaiken tämän hälinän keskellä Poku otti nokkaunia, vienoisesti hörähdellen välillä.

Paluumatka sujui rattoisasti ihmisten turistessa keskenään, osa taisi vähän nukahtaakin, olihan päivä sen verran pitkä. Takaisin Kimingissä oltiin ilta yhdeksän maissa. Siitä väsyneet mutta tyytyväiset matkalaiset erosivat eri teille, kukin omaan kotiinsa tai minne nyt menivätkin. Niin myös Poku lähti...vielä viimeisessä mutkassa Poku vilkutti takaisin ja hörähteli tyytyväisenä. Ei enään meidän Poku...